Ruokavaliooni on tehty hieman korjausliikkeitä, jonka myötä kurkusta pitäisi saada päivittäin alas vähintään 200 grammaa kotimaisia marjoja. Nyt sattuu olemaan niin, että puolukat, viinimarjat, tyrnit sun muut kitkerämmät tai kiviset marjat eivät ole suurinta herkkuani. Etenkään, kun sekaan ei ole lupa sotkea sen kummempaa makeutusta.

Puolukka on meillä tupannut jäädä pakastimen pohjalle. Joskus lihan lisukkeeksi on survaistu jokunen marja. Mustikat ja mansikat käyvät paremmin kaupaksi. Joka päivä sellaisenaan syötynä nekin alkavat kyllästyttää.

Makumieltymyksiäni uhmaten päätin aamuna eräänä heittää blenderiin rasiallisen puolukkaa ja niellä smoothien alas vaikka väkisin. Suureksi yllätyksekseni hyvää tuli, siis tosi hyvää, kun sekaan sotki oikeat ainekset. Ja mikä parasta, suutuntuma on ihanan pehmeä. Setistä tuli kertaheitolla uusi suosikki. Kun ripautan joukkoon heraa, satsi käy sopivan tuhdista ateriasta.

Pian pakastimen puolukkavarasto alkaa olla muisto vain, mutta hyviä ja yksinkertaisia marjareseptejä kaipaan lisää. Niitä, joihin ei lisätä puolta kiloa voita ja toinen sokeria. Otan mielelläni vinkit vastaan. Tämän oman herkkuni teen näin:

SAMETTINEN PUOLUKKASMOOTHIE

200g kohmeisia puolukoita

    1   avokado

    1   banaani

 30g heraproteiinijauhetta (maustamaton)

         minttua

3-4 dl vettä

Kamat blenderiin ja slurps.

Vihreä toimisto

Kukkuluuruu. Blogissa on alkuvuosi ollut hiljaista, mutta muuten elämässä on kyllä tapahtunut jonkin verran edistymistä. Kaksi vuotta yrittäjyyttä kotikonttorilta käsin riitti ja pääsin vihdoin neljän seinän sisältä ihmisten ilmoille. Löimme valokuvaajaystäväni Emman kanssa hynttyyt yhteen ja remontoimme kivan työtilan vanhan silkkitehtaan tiloihin. Jostain syystä kamerani ei ole pysynyt menossa mukana, mutta Instagramiin olen asioiden kulkua tallentanut aika-ajoin.

Paikka oli melko karseassa kunnossa, joten hommaa on riittänyt. Nyt ollaan voiton puolella, vaikkei sisustuksen osalta aivan valmista olekaan. Emmalla on tilassa valokuvausstudionsa, joka satunnaisemmin on myös toisen kuvaajan käytössä. Minä toimitan asioitani enemmän toimiston puolella. Tai oikeastaan neukkaripöytämme ääressä, vaikka erillinen toimistokoppikin tilasssa on.

Tänään sain räpsäistyä tilasta pari kuvaa. Tai oikeastaan jokusesta siellä olevasta kasvista. Jotenkin niitä nyt tuntuu lisääntyvän harva se päivä. Katossa kulkevat putket ja vaijerit ovat saaneet minut visioimaan oikeasta amppelitaivaasta, mutta vielä olen hillinnyt itseni.

Tänä aamuna löysin kukkakaupasta huonekuusen ilahduttavan kohtuulliseen hintaan. Kukkakauppias halusi päästä siitä jo eroon ja minä halusin sen. Molemmat hyödyimme. Hän toivotteli hyvää joulua lähtiessäni. Kyllä tuo komeus minusta sopii ihan kaikkiin vuodenaikoihin.