On tullut käytyä taimitarhalla tavallista useammin pihakasveja hakemassa, mutta viime reissulla piipahdin samalla kurkkaamassa olisiko mitään uutta huonekasvirintamalla. Ja olihan siellä. Tuommoinen suloisista suloisin Pagodipuu. Minulle uusi tuttavuus. Lehdet kuin pihlajalla, mutta aivan minikoossa ja tyyli sama karunkaunis kuin kummituspuussa. Voihan söpöys!

Castellon kanssa Optio Gaalassa

Eilisiltana reilut 700 kutsuvierasta pääsi ihastelemaan säihkettä ja muodin uusia tuulia Kauppalehden vuotuisessa Optio Gaalassa Kaapelitehtaalla. Itse en tuohon kutsuvierasjoukkoon lukeudu, mutta sain jännittävän mahdollisuuden kokeilla stailaustaitojani ihan uudenlaisessa ympäristössä. Juustoistaan tunnettu Castello tarjosi tapahtumassa herkkujaan juhlavieraille ja minun tehtävänäni oli loihtia tarkoitukseen makoisat puitteet. Irokeesi hoiti järjestelyt ja illan emäntinä toimivat Castellon upeat Laurat.

Melko rennolla meiningillä mentiin, vaikka arvokkasta juhlasta olikin kyse. Pääosassa olivat tietenkin juustot, joiden houkuttelevuutta pyrin korostamaan hedelmin ja kukin. Kukka-asetelmat tein hurlumhei-tyyliin eli reippaasti sekoittaen kaupasta hankittuja kukkasia yhdessä kedolta ja puskista poimittujen kasvien kanssa. Astiat olivat varsin simppelit; lasia, puuta ja ripaus kultaa. Tausta oli juuri Castellon näköinen, tunnelmallisen tumma. Vanhat puiset pullolaatikot toimivat rekvisiittana ja pystypöytinä oli muutama tammitynnyri.

Jos palataan Castello-yhteistyössä muutama kuukausi taaksepäin, niin joku teistä saattaa muistaa, kuinka täpinöissäni olin debyytistäni ruokastailaajana ja juustokuvaajana. Sittemmin olen päässyt kuvaamaan hieman lisää ja tämänkertainen tehtävä olikin hauska jatkumo antoisalle yhteistyölle, sillä nyt kuviani pyöri juustopöydän yläpuolella olevalla screenillä. Laitanpa tässä teillekin viimeisimpiä otoksiani nähtäville. Olkaatte hyvät: Castello White ja ihana uutuus Castello White with Truffle

Piharemontin loppusuora

Piharemontti alkaa vihdoin olla kivassa vaiheessa. Kun maat on ensin pyöräytetty mullin mallin ja jokainen työvaihe on vain pahentanut alunperinkin ankeaa pihaa, on palkitseva päästä viimeistelypuuhiin.

Loppuviikosta valmistui pergola, jonka tarkoituksena on rajoittaa näkyvyyttä kadulta ja samalla rajata parkkialue piha-alueesta. Suoran näkymän rajoittaminen kadulta pihallemme onkin ollut yksi johtavia teemoja piharemontissa. Ikivihreä aita saa hoitaa osan tehtävästä. Taimet saapuvat pian. Kunhan saataisiin vaan kärrättyä iso multakasa ensin pois niiden tieltä. 

Ensimmäinen erä kasveja saapui jokunen päivä sitten. Laskeskelin, että istutin viikonlopun aikana reilu 200 kasvia ja lisää mahtuu vallan mainiosti. Räpsäisin muutaman kuvan kesken urakan. Viimeiset äsken illan kastelupuuhista. 

Ympäripyöreät päivät pihahommissa veivät tästä naisesta mehut, joten nyt saunaan ja nukkumaan. 

Kivaa alkavaa viikkoa ja aurinkoa kaikille!

Syksy ja silmukat

Maanantaiaamun vesisateessa iski hetkellinen alakulo. Se jokasyksyinen tunne, kun tajuaa, että huoleton kesä on takana ja pitkä syksy edessä. Nopeasti kuitenkin muistui mieleeni, mikä syksyssä on parasta. Saa pukeutua kunnon vaatteisiin (hellemekot eivät ole mun juttuni), arjen rutiinit palaavat ja into kaikkeen itsensä kehittämiseen ja huoltamiseen palaa. Ja sitten se maailman kotoisin tunne, kun vettä ropisee taivaan täydeltä, sisällä tarttee laittaa valot päälle, keittää teet ja saa käpertyä sohvanurkkaan neulomaan.

Aloitinkin siltä istumalta syksyn ensimmäisen neuletyön. Novitan uudessa lehdessä on toinen toistaan ihanampia ohjeita, mutta ihan ensin teen jotain helposti ja nopeasti valmistuvaa. Uusi makuuhuoneemme kun kaipaa vielä pientä viilausta, neulon Novitan matonkudemaisesta Tuubi-langasta parit tyynynpäälliset lehden ohjeella. Kässätauon jälkeen pitää ensin saada se nopea onnistumisen tunne, kun saa oikeasti jotain valmiiksi. Sitten voi siirtyä johonkin isotöisenpään. Uusi villatakki olis ihana!


Yhteistyössä Novita

Maljakon pikatuunaus

Pidän aina silmät ja korvat auki, josko löytyisi muotoilultaan kivoja maljakkoja, mutta syystä tai toisesta niitä on markkinoilla yllättävän vähän, tai ainakaan kukkaron kestävään hintaan. Kesällä kävi säkä, kun löysin Ikean löytönurkkauksesta kolmella eurolla tämän PS2014-sarjan yksilön, jota normaalisti myydään kolmen setissä ja juuri tämä nimenomainen malli on yläosaltaan ärtsyn keltainen ja lasiosa turkoosi. Eli ei minun väriyhdistelmäni lainkaan. Nyt keltainen yläosa oli yhdistetty kirkkaaseen lasiin, joten ajattelin kokeilla, josko maalaamalla onnistuisin fiksaamaan maljakon omiin tarpeisiini sopivaksi. 

Ruiskautin pintaan ensin kellarista löytämääni harmaata maalia, mutta se osoittautuikin kiiltäväksi. Pinnasta tuli ruman muovinen. Päälle suihkautin sitten ohuen kerroksen mattavalkoista ja lopputuloksesta tuli yllättävän kiva. Harmaa väri paistaa alta, mutta pinta on silti mattainen. Eikös olekin nyt ihan ok?

Follow my blog with Bloglovin